Hiljaisuuden Ääni
Kuulemattomat kuiskaukset
Kammottavat sisäiset huudot
Nostavat esiin kaiken hirvittävän
Tuo vanha puu
Sen juurista löysin kerran verilinjan
Sen oksistot nyt levittyvät läpi ilmain
Ruskan tuhkasiivet on sen lehdistöistä tehty
Haudattuna syvälle maan raskaaseen ytimeen
Siemenet kasvoivat kuin kasvoivatkin
Tulisen käärmeen värisyttävässä syleilyssä
Olen kuollut ja jälleen eloon herännyt
Ikuisesti muuttuva, muotoaan vaihtava
Silti sen olemus, on aina ollut Yksi
Näiden hallien sisällä
Ikuiset tuulet puhaltavat, kiehuva veri sykkii
Näiden kammioiden sisällä
Onnen ja kärsimyksen salat kiertyvät yhteen
Tuo vanha Loistava, liian voimakas kohdata
Tahto vankkumaton
Kuin värisemätön liekki tyynessä tilassaan
Enää eivät harmaat tuhkat ole tukahduttamassa
Itsen hirvittävää loistoa
Tiedon malja käsissäni
Olen palannut jälleen maahan
Aortta, punaista tulta kaikkialle jakava
Ikuisesti hallitseva alinen virtaus