Tuo vanha mies, joka minut kerran näihin pyhättöihin johdatti
Tehdäkseen Itsestäni Monoliittitemppelin
Kiviset monumentit, ajan valtaa vasten pystytettyinä
Sofia, kaikkea syleilevä viisaus
Kätesi kaikkialle avartuvat
"Hiljaisuus on kultaista
Älä heitä helmiäsi sikojen eteen"
Mestarini kerran rannikolta löysin
Rautainen magneetti ja altaassa vellovat syvät vedet
Totisesti oli koru kaulassasi, mikä minut tänne johdatti
Olen viimein tehnyt Itseni korkeimman kaltaiseksi
Pentagrammaton
Kaksinaisen tähden loisto sydämessäni
Näkymättömän Jumaluuden Kasvot
Ovat totisesti taikuuden merkkiteoksia
Tuo Vanha Näkki
Syvyyden kelluja
Häntä eivät houkat koskaan käsittäneet
Sisareni, tyttäreni kielletystä valosta
Punainen lohikäärme, kullanvihreä leijona
Vainoten minua vainoan heitä
Uskolliset Vartijani
Siunaan teitä kaikkia
Tälle tähtien valaisemalle aavikolle
Astun yksinäiseen pimeyteen
Ja jätän Atlaksen urotyöt viimein taakseni