Tulijuova seisoo suorana leimuten
Loistaa tähti viisikulmainen
Keskellä sinetin kultaisen
Valolanka, verevä juova
Nousee silmästä luomettomasta
Käärme seitsemäinen
Syöksyy kehosta kirkastetusta
Mestarin jäätävä tulipatsas
Kuoren kahtia halkaisee
Kunnes koetus läpäisty on
Mielen väliin ristille naulitsee
Valolanka välkehtivä
Kohoaa korkeuksiin kierrellen
Kerran lyijyinen kuutio ristiksi avautuu
Ja sen hopeinen hohka jalostuu
Kierähtäen itsensä ympäri
Paljastuu sisästä täydellisyyden temppeli
Läpi kylmän avaruuden
Syöksyy nuoli purppurainen
Kultainen kipunoiva kuolematon
Kupolin harjalta sinkoaa tyhjyyteen